Yhteystiedot/Contac us

Heini Klaavu
heini.klaavu(at)kolumbus.fi

Rotumääritelmä

 

Amerikanstaffordshirenterrieri

Hyväksytty: FCI 26.5.1971, SKL – FKK 8.4.1986, käännös SKL – FKK 8.3.1995

Yleisvaikutelma:

Kokoonsa nähden hyvin voimakas, tasapainoinen koira. Lihaksikas, samalla ketterä ja tyylikäs sekä ympäristöstään hyvin kiinnostunut. Tanakkarakenteinen, ei korkeajalkainen eikä virtaviivainen.

Pää:

Keskipitkä, kauttaaltaan syvä. Kallo-osa leveä. Otsapenger selvästi erottuva. Kirsu ehdottomasti musta. Kuono-osa keskipitkä, pyöristynyt kuononselkä loiventuu jyrkästi silmien alla. Huulet tiiviit ja tasaiset, eivät löysät. Leuat/purenta: Voimakkaat leuat. Alaleuka voimakas ja puruvoimainen. Tiivis leikkaava purenta. Posket: Hyvin korostuneet poskilihakset. Silmät: Tummat ja pyöreät, syvällä sijaitsevat ja kaukana toisistaan. Luomet eivät saa olla vaaleanpunaiset. Korvat: Korkealle kiinnittyneet, typistetyt tai typistämättömät, jälkimmäiset suositeltavat (Huom. Suomessa typistyskielto). Typistämättöminä korvien tulee olla lyhyet, asennoltaan puolipystyt tai ruusu-korvat. Tyvestään taittuneet korvat ovat virheelliset.

Kaula:

Paksu, hieman kaartunut, keskipitkä ja päätä kohti kapeneva. Ei löysää kaulanahkaa.

Runko:

Ylälinja: Laskee loivasti säästä kohti lantiota. Lievä, lyhyt viistous lantiosta hännän tyveen. Selkä melko lyhyt. Lanne hieman ylöspäin vetäytynyt. Rintakehä: Kylkiluut hyvin kaareutuneet ja lähellä toisiaan, rintakehän taka-osa syvä. Eturaajat melko kaukana toisistaan, jotta syvällä ja leveällä rintakehällä on tilaa kehittyä.

Häntä:

Koiran kokoon nähden lyhyt, matalalle kiinnittynyt, kapenee ohutta kärkeä kohti, ei kiertynyt eikä selän päälle kohoava. Häntää ei typistetä.

Raajat:

Eturaajat: Yleisvaikutelma: Suorat, luut vahvat ja pyöreät. Lavat: voimakkaat ja lihaksikkaat, lapaluut leveät ja viistot. Välikämmenet pystyt, eivät lainkaan taipuneet. Käpälät keskikokoiset, hyvin kaareutuneet ja tiiviit. Takaraajat: Yleisvaikutelma: Hyvin lihaksikkaat, eivät sisä- eikä ulkokierteiset. Kintereet matalat. Käpälät kuten etukäpälät.

Liikkeet:

Joustavat, eivät rullaavat eivätkä peitsaavat.

Karvapeite:

Karva: Lyhyt, tiivis, jäykäntuntuinen ja kiiltävä. Väri: mikä tahansa yksivärinen, kirjava tai laikukas on sallittu. Täysin valkoinen, yli 80% valkoinen, musta punaruskein merkein ja maksanruskea väri eivät ole suositeltavia.

Koko ja paino:

Korkeuden ja painon on oltava suhteessa toisiinsa. Säkäkorkeus: Suositeltava säkäkorkeus uroksilla 45 – 48 cm ja nartuilla 43 – 45,5 cm.

Virheet:

Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Lihanvärinen kirsu, vaaleat tai vaaleanpunaiset silmät, liian pitkä tai huonosti kannettu häntä, ylä- tai alapurenta.

Huom.

Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.

  

Historia

Amstaffin alkuhistoria on perusteeltaan samanlainen kuin staffilla. 1800 –luvun puolessa välissä Englannista ja Irlannista lähtöisin olevat siirtolaiset tulivat Amerikkaan koirineen. Mm. tunnetun "Cocneyn", Charlie Lloydin, isokokoiset staffit, Paddy ja Pilot, vaikuttivat suuresti amerikkalaisenkannan kehitykseen. Rotua jalostettiin lisäämällä painoa sekä kokoa jalompaan ja toimivampaan suuntaan. Samalla haluttiin säilyttää luonteen lujuus ja terävyys. Myös työominaisuuksia korostettiin. Rajaseudulla asuvat uudisasukkaat saivat amstaffista hyvän farmikoiran, joka osallistui niin farmin vahtimiseen kuin villisian metsästykseenkin. Tuohon aikaan vedonlyönti oli suuressa suosiossa ja amstaffeja käytettiin koiratappeluareenoilla. Typistämällä korvat estettiin niiden repeytymiset tappeluissa. 1800 ja 1900 –luvun vaihteessa koiratappelut kiellettiin yleisesti USA:ssa. Kuitenkin viime vuosisadan alussa ja valitettavasti vielä nykyäänkin koiria käytetään laittomissa koiratappeluissa.

Vuonna 1936 Amerikan Kennellitto (AKC) hyväksyi rotumääritelmän ja rotu sai nimekseen Staffordshire Terrier, joten valvottu kasvatustyö pääsi alkamaan. Rodun nimeä selkeytettiin 1970 –luvun alkupuolella liittämällä nimen eteen sana American.

Suomeen ensimmäinen amstaffi tuli vuonna 1985, narttu Rachel Vom Simba-Camp, Saksasta, tuoja ja omistaja Mela Ekman, kennel Dinah-Mite. Suomen kennellitto – Finska Kennelklubben (SKL-FKK) hyväksyi rotumääritelmän vuonna 1986 ja rodulle osoitettiin rotujärjestöksi SBTY ry. Vuonna 1986 Mela Ekman toi myös uroksen Mela's Sam, USA:sta. Ensimmäinen amstaffipentue syntyi vuonna 1987 Dinah-Mite D-pentue ja tästä alkoi amstaffikannan kasvatus Suomessa. Nykyään amstaffeja rekisteröidään n. 40 – 60 kpl vuodessa. Kokonaisrekisteröintimäärä oli vuoden 2002 lopussa 338 kpl.

 Lähde : Amerikanstaffordshirenterrieriyhdistys RY